Jotenkin kaikki asiaan liittyvä on aina ilmaistu hyvillä mielin. Paitsi suomalainen ruokakulttuuri -keskustelussa piirakka edustaa jotain mennyttä, jota ei oikein kaivata takaisinkaan. Tietty arvostus vanhoihin traditioihin on kuitenkin nähtävissä ja niin sen kuuluu ollakin. Ajatuksena on varmaan, että traditiot on niin kauan jees, kunhan ne ei uhkaa vaikuttaa tämänpäivän kehitykseen hidastavasti. Mitäköhän mieltä tästä nyt olisi?
Omakohtaista piirakkapäivitystä tällä kertaa.. Pakko mainita vielä ne teolliset piirakat (vrt. roiskeläpät), joiden kokemisesta tulee kylläkin positiivista vasta tietyn aikajakson jälkeen (X vuotta). Onnellinen olkoon siis se, jolle piirakkaan liittyy vain suloisia ja lämpimiä hetkiä. Jonkinlainen kollaasi kaikista (vanhoistakin!) tuotelinja-piirakkatuotteista olis super, mutta tässä nyt vaan herkullista nykyhuoltiksen tiskiltä. Ehkä joskus taas innostuu keräilemään lisää näitä isolla ehkä-sanalla...
Huoltishan on kokoontumisen paikka matkantekijöille ja muille kehän kiertäjille. Varma paikka ainakin siihen, että saa saman annoksen riippumatta siitä, onko Helsingin rajalla vai Lapin perukoilla. Ehkä matkantekijöille olisi jotenkin helpottavaa huomata välietappien taukopaikoilla paikallinen fiilistely, jotta saisi edes jonkinlaisen vaikutelman oman matkan etenemisestä johonkin suuntaan --> Rendez-vous - Pas de deux jatkaa tältä osalta settiä! http://www.youtube.com/watch?v=JRfve3wHYUY
∞ tämäkin ikuisuuskysymys.
ovaali - kokoontuminen - ikuisuus (muutos?) - muoto (piirakka) -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti